Historiaa

Lyhennelmä Lauri Surakan Varkauden Pursiseuran 50–vuotisjuhlassa 14.9 2002 esitetystä historiikistä.

Historiaa vuosien varrelta.

Varkauden kauppala oli vireä teollisuuspaikkakunta. Yhdyskunta yhden yrityksen ympärillä.
Viitostie kulki taajaman halki pohjoisesta tultaessa Savontienä, muuttuen Päiviönsaaressa Ahlströminkaduksi ja Taulumäelle tultaessa Mikkelintieksi. Sivukaduilla ei ollut juuri nimiä ja talojen ulospäin näkyvä numerointikin oli vielä varsin puutteellista.

Paikkakunnan tärkeimmät langat olivat tiukasti A Ahlström. Oy:n käsissä ja yhtiön olemassaolo vaikutti tavalla tai toisella jokaiseen varkautelaisperheeseen. Yhtiö omisti kauppalan monipuolisen teollisuuden lisäksi valtaosan kauppalan alueen maa-alasta, paikkakunnan puhelinlaitoksen, sähkölaitoksen sekä ainoan paikkakunnalla ilmestyvän sanomalehden, Warkauden Lehden. Lehti olikin tärkeä ”viestintäväline”, sillä radion ohella ei televisio haitannut ihmisten ”rutiineja”

Veneet tehtiin pääosin puusta ja laivat raudasta. Lasikuitua ei ollut veneen valmistusmateriaalina vielä käytössä. ” Kipinä” oli puuveneiden yleisin keskimoottori, joskin isompiakin koneita oli. Samoin perämoottorivalikoimaakin jo hiukan löytyi.

Warkauden Lehdessä uutisoitiin maaliskuun 13 p:nä 1952: ”Moottorivenekerho perustettanee Warkauteen”. Asiasta oli laaja artikkeli, jossa kerhon tarvetta perusteltiin. Työmaahuollossa 7.3. pidetyssä asianharrastajien kokouksessa oli valittu 10-miehinen valtuuskunta harkitsemaan asiaa, neuvottelemaan säännöistä ja muista kerhon perustamiseen liittyvistä asioista. ”Erityisesti huomautetaan, että mukaan toivotaan kaikkia moottorivenemiehiä, olkoonpa heillä joku pieni takatuuppari, ”Kipinä” tai voimakkaampi kone.

Lauantain, maaliskuun 15 p:n lehdessä oli jo otsikko: ”Moottoriveneseura perustettu Warkauteen. Warkauden moottorivenemiesten keskuudessa vireillä ollut oman seuran perustaminen Warkauteen toteutui eilen. Kokous oli eilen ammattikoululla ja saapuvilla oli yli 30 osanottajaa…. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kauppalangeodeetti Veikko Kuivalainen, varapuheenjohtajaksi diplomi-insinööri Bertel Antere, sihteeriksi dipl. ins. T Saresvuo, rahastonhoitajaksi kauppias T. Tirkkonen ja hallituksen muiksi jäseniksi teknikko Toivo Koistinen ja viilaaja V. Majuri. Varajäseniksi herrat I. Immonen ja T. Tenhunen.”

Aluksi pursiseura oli pelkkä moottoriveneseura, joka järjesti jo perustamisvuotenaan mm. moottoriveneiden tarkkuusajot sekä myöhemmin syksyllä nopeuskilpailut runsaan yleisön seuratessa tapahtumia rannoilta ja veneistä käsin. Sattumalta tai tarkoituksella, sitä ei uutinen kerro, - tarkkuusajojen kanssa samana viikonloppuna järjesti Virkamiesklubi Warkauden ensimmäiset purjehduskisat. Kisa käytiin sarjatyönä Varkaudessa tehdyillä veneillä, joiden tyypiksi oli valittu englantilainen jollatyyppi, josta käytetään nimitystä ”GP 14”. Se oli 14 jalan pituinen ja valmistusmateriaalina 6 mm. vedenkestävä vaneri. Purjepinta-ala oli 10 m2. Veneitä oli silloin valmiina 6 kpl mutta lisää oli valmistumassa.

Warkauden Lehti hehkutti 12.8 ilmestyneessä numerossaan: ”Urheiluryntäys vesille Warkaudessa. Purjehdus, moottoriveneurheilu ja melonta uusina lajeina pinnalle”.

Tuosta purjehduskisasta lehdessä todetaan: ”Vielä ei ole päätetty, tuleeko näin syntymässä oleva ”purjehdusseura” edelleen pysymään Virkamiesklubin eräänä jaostona, vai myöhemmin järjestymään omaksi seuraksi. Väärinkäsitysten välttämiseksi huomautettakoon, että näillä jollapurjehtijoilla ei ole mitään tekemistä Warkauden Pursiseuran kanssa, joka näyttää suuntautuneen moottoriurheilun alalle”

Kisojen palkinnot jaettiin sitten purjehtijoiden osalta Virkamiesklubilla ja moottoriveneiden tarkkuusajojen pokaalit Teollisuustoimihenkilökerholla.

Suomi oli pari viikkoa aikaisemmin saanut olympiakultaa melonnassa Sylvi Saimon, Yrjö Hietasen, Thorvald Strömbergin ja Kurt Virenin ansiosta ja innostus myös melontaan oli erityisen korkealla.

60- luvulla seuran toiminta, - varsinkin vuosikymmenen alkupuolella oli tavallisen vilkasta. Television tulo ei vielä alkuvuosina kovin paljon häirinnyt toiminnan aktiivisuutta.

27.4 –62 WL:ssä todetaan : ”Lasikuituveneet ovat Varkaudessa kiven alla. Mikäli varkautelainen haluaisi ostaa lasikuituveneen, hän ei saa sellaista täkäläisestä liikkeestä mukaansa, sillä melko korkean hinnan ja veneiden vaatiman suuren säilytystilan vuoksi, eivät liikkeet ole ottaneet veneitä varastoonsa. Eräs autoliike kokeili viime vuonna kyseisten veneiden edustusta, mutta luopui lähinnä siksi, että maahantuoja vaati 3-4 veneen varastossa pitämistä. ”Tämä ei merkitse sitä, etteikö jokainen kauppias olisi valmis toimittamaan asiakkaalle tilauksesta lasikuituveneen.”

Samaisessa lehdessä myös uutisoitiin, että lisääntyvä moottorivenekanta aiheuttaa ongelmia, puutetta laituripaikoista. Apul. kaupunginjohtaja Mauno Kauttu toteaa, että kaupunginhallitus on hyväksymässään pitkän tähtäimen suunnitelmassa ottanut huomioon lisääntyvän venemäärän ja tarkoitus on rakentaa nyt jo olevien, yhteensä 66 venepaikan lisäksi uusia venepaikkoja tulevaisuudessa jopa 165 kpl. Rakentaminen tapahtuu noin 20 venepaikan vuosivauhdilla…

28.4 –62 lehdessä todettiin, että pursiseuran toiminnassa tuleva kesä tulee olemaan vilkkaampi kuin vuosiin. Todettiin, että edellisen talven aikana moni oli rakentanut itselleen moottoriveneen ja pursiseuran taholta toivottiin, että vesillä liikuttaisiin varovasti. Kuopion Pursiseura oli kutsunut seuran edustajat ystävyysotteluun, joka pidettiinkin Kuopiossa 14.6. Varkautelaiset hävisivät Kuopiolle pistein 20-15.

Lipun nostajaiset pidettiin 26.6.62 Koivurannassa ja kansalliset moottorivenekilpailut pidettiin Kämärin rannassa. Mukana joukko valtakunnan tason nimekkäitä kilpailijoita.

15-16. 4 –72 pidettiin Pursiseuran järjestämä ”Puatti ja Prutku” vene- ja vapaa-ajan näyttely ammattikoululla. Näyttelyyn kävi tutustumassa yli 2000 asiasta kiinnostunutta.

Vesihiihdon todettiin olevan Varkaudessa vilkasta. Pursiseuran vesihiihtojaostoon kuului 16 jäsentä ja lisäystä oli näköpiirissä.

Pursiseura järjesti Puurtilan ympäriajot 15.6 –72. Kilpailuun osallistui 5 venettä, vaikka lähtöpaikalla kerrottiin olleen veneitä puolen sataa. Epäiltiin bensan hinnan olleen mahdollisesti syynä kilpailun osanoton vähyyteen. (bensa maksoi 76,10 penniä/litra)

Syväväylä Kuopioon avattiin 20.6 –72, jolloin tankkialus Esso Saimaa purjehti Kuopioon Konnuksen uuden kanavan läpi

Komminselän uusi, upea silta otettiin elo-syyskuun vaihteessa käyttöön ja näin Puurtilalaisten matka kaupunkiin lyheni ja helpottui.

Pursiseura osti Ajanviete-Elektroniikka Oy:n konkurssipesältä koekäytössään olleen” Rihu” saunan.

17.8. 1979 solmittiin vuokrasopimus A. Ahlström Osakeyhtiön Virkailijoiden Eläkesäätiö s.r ja Pursiseuran välillä, koskien n. 5000 m2 suuruista maa-alaa Salmelan tilasta Yölinnunsalmen rannalla

26.11. –79 päivätyllä kirjeellä Ahlströmille, Pursiseura tarjoutui purkamaan ja poiskuljettamaan Ämmäkosken rannalla olevan ”entisen Suomen Lämmön parakin”, ehdolla, että parakkia saataisiin käyttää veneiden rakennuspaikkana syyskuun loppuun saakka, jolloin se on purettava ja purkutavara siirtyy pursiseuran omistukseen. Sopimus Ahlströmin kanssa tehtiinkin. Rakennus lienee nimetty Kuntolaksi ja siellä alkoi vinha veneenrakennustoiminta. Purkaminen syksyllä lienee kuitenkin jäänyt, koska 4. 6. 80 tekniselle lautakunnalle osoitetussa kirjeessä seura pyytää jatkoaikaa purkamiselle syyskuun –80 loppuun. Perusteena mainitaan, että koska tulevaa Päiviönsaaren lastenkotia ei rakennetakaan kyseiselle tontille. Kuntola toimikin sitten veneiden rakennuspaikkana aina vuoteen –86 saakka, joten purku siirtyi useita vuosia.

80 luvulle tultaessa idea oman kerhorakennuksen saamiseksi sai konkreettisen muodon.

4.6. 1980 Pursiseura anoi kunnioittavasti kaupunginhallitukselta, seuralle itselleen poissiirrettäväksi Rajakadun ja Relanderinkadun risteyksessä sijaitsevan vanhan VR:n rakennuksen. Kaupunginhallitus suostui anomukseen.

Eläkesäätiön ja pursiseuran välinen maanvuokrasopimus uusittiin ja täydennettiin, 11.6 –81, mutta ehdot pysyivät pääosin samanlaisena kuin alkuperäisessä sopimuksessa .

Rakennuslupa kerhorakennukselle myönnettiin 10.6 –81. Rakennuksen piirustukset oli laatinut kaupunginarkkitehti Tuomas Kettunen ja rakennustyöt pääsivät alkamaan jo samana vuonna ensin tien teolla.

Kesäkuun 1 p:nä 1982 päivätyllä kirjeellään seuran hallitus lähestyi Varkauden kaupunginhallitusta silloisen kommodori Aila Laakson ja varakommodori Tuomas Kettusen allekirjoittamalla kirjeellä. Siinä kerrotaan, että seura on rakentamassa kerhomajaa ja –satamaa sekä perustellaan paikan valintaa ja käyttötarkoitusta.

Kirjeessä todetaan hirsistä rakennettavan majan syntyvän seuran jäsenten talkootyönä, mutta laiturirakenteet joudutaan teettämään. Tämä edellyttää niin suuria rahasummia, ettei sellaiseen ole Pursiseuralla mahdollisuuksia. Sen vuoksi seura esittää kunnioittaen, että Varkauden kaupunginhallitus varaisi seuraavan vuoden (siis v.-83) tarvittavan määrärahan talousarvioonsa laitureiden rakentamiseksi Yölinnunsalmeen. Alustava kustannusarvio on n 50 000 mk.

Kaupunki myönsikin seuraavana vuonna erillisavustusta 26 000 mk laiturin tekoa varten.

Betoniset laituriponttonit tilattiin Pyratekilta ja laiturin kokonaiskustannukset asettuivatkin sitten poijuineen, kettinkeineen ja lankkuineen lopulta noin 26 500 mk..

Vuosi –82 oli vauhdikas ja työntäyteinen, paljon voimia vievän tukikohdan rakentamisen lisäksi vietiin läpi kesän aikana Pursiseuran toimesta tiistaipurjehdukset 16 kertaa (joihin osallistui 79 purjehtijaa) sekä optaripurjehdukset keskiviikkoisin 10 kertaa (11 purjehtijaa).

• Osallistuttiin matkailutapahtumaan Taipaleen kanavalla juonnetun purjehdusnäytöksen ja kalustonäyttelyn muodossa,
• Tehtiin venenäyttelymatka Helsinkiin,
• Tehtiin seuran 30 v. toiminnan kunniaksi oma lehti ”Kesätuulahdus”,
• Esiinnyttiin omalla osastolla ”Kalastus ja retkeily” näyttelyssä sekä
• Tehtiin yhteistilaus merikorteista (228 kpl merikortteja tilattiin),
• Osallistuttiin kilpailutoimihenkilökurssille Kuopiossa,
• Vietettiin kerhoiltoja Savontien kerhotalolla,
• Järjestettiin onnistunut kirpputoritapahtuma kahvioineen,
• Lähetettiin edustajat Pohjolan päiville Sandvikeniin. Lahjana Sandvikes Segelsellskapilta seura sai osakekirjan.
• Varkaus-purjehdus pidettiin Kinkamon selällä. Osallistujia noin 100 ja venekuntia n 60. Kuntosali oli jäsenten käytössä 2 h viikko
• Veneenrakennusmajalla pidettiin siistimistalkoot sekä paljon muuta.
• Kaiken em. touhun lisäksi kommodori pyöräytti terveen vauvan vuodenvaihteen seutuvilla…

Hallituksen kokouksen 18.5. –83 pöytäkirjan mukaan kerhomajan hirsiseinät olivat jo paikoillaan, vesisuojat poistettu ja yksi kattotuoli oli asennettu talkooväelle malliksi. Sovittiin rakennustalkoiden vetäjät tuleviksi viikonlopuiksi. Laituri valmistui elo/syyskuun vaihteessa ja majan rakennus jatkui.

Vuoden aikana Varkauden tulli teki yhdessä liikkuvan poliisin ja satamavalvojan kanssa 145 veneratsiaa. Eri asteisia rikkeitä todettiin 65. Lähinnä huomiota kiinnitettiin veneen kuntoon ja varusteisiin sekä kuljettajan kuntoon. Puhalluskokeita tehtiin 86, joista 39 osoitti kuljettajan olevan alkoholin vaikutuksen alaisia. Näistä 14 yli 1,5 promillen tuuterissa.

Vuoden -84 alussa maja oli vielä pahasti keskeneräinen ja rahat lopussa. Niinpä seura anoi 2.1. –84 kaupungilta avustusta rakennuskustannuksiin projektinsa loppuunsaattamiseksi.

Tähän mennessä todettiin tehdyn talkootyönä: tie tontille, perustukset, hirsikehikko vanhoista hirsistä, vesikatto ja ponttonilaituri, johon saatu avustus kaupungilta.

Avustusta olisi tarvittu 70 000, joka olisi anomuksen mukaan käytetty mm. ikkunoiden ja ovien uusimiseen, tiilien ja lattialautojen hankintaan, muurauskustannuksiin ja keittiökalusteisiin. Anomuksessa ei kuitenkaan esitetty yksityiskohtaista käyttösuunnitelmaa.
Tällä kertaa liikuntalautakunta ei anomusta puoltanut ja kaupunginhallitus hylkäsikin seuran avustusanomuksen.

12.3 1984 Suomen G. P. 14 luokkaliiton vuosikokouksessa tehtiin päätös ko. liiton lakkauttamisesta ja omaisuuden luovuttamisesta Varkauden Pursiseuralle. GP toimintaa päätettiin jatkaa Pursiseuran yhteydessä. Näin mitätöityi Warkauden Lehdessä vuonna 1952 ollut selvennys, ”ettei näillä jollapurjehtijoilla ole mitään tekemistä Varkauden Pursiseuran kanssa.” Näin 32 vuotta erillään olleet järjestöt yhdistivät voimavaransa. Varat luovutettiin Pursiseuralle 6.6 –84.

Yölinnunsalmen päiväkirjasta vuodelta 1984-85 voi todeta, että rakennustöitä sekä laiturin että kerhorakennuksen osalta on tehty ahkerasti, Jotkut nimet esiintyvät päiväkirjassa tiheään, jotkut harvemmin. Vakioporukka lienee ollut n 10 henkeä. Puucee valmistui v.84 lokakuun puolella. 17.7.,84 päiväkirjassa on merkintä: ”Sauna pesty mäntysuovalla kahteen kertaan, runsaslukuiset luteet (12 kpl >2 cm) piesty hengiltä ja otettu kovat löylyt. Luteettomia saunakertoja! Tervetuloa Lappeenrantaan” ”White Cat/Mäkelät Lappeenrannasta”

Hallitus toteaa pöytäkirjassaan 4/85 25.9 asiakohdassa Yölinnunsalmi, että pienellä joukolla on saatu lattia ja kamiina valmiiksi Käyttö voinee alkaa tänä syksynä. Esko Mattelmäen tehtäväksi jäi tupaohjeen laatiminen majalle.

Syysvuosikokouksessa hyväksyttiin sitten tupaohjeet ja jaoksien toimintaohjeet: Jaoksia tulisi olemaan: lautailujaos, purjehdusjaos ja moottorivenejaos.

V-86 Kuntola tyhjeni Pursiseuran tavaroista, katkaistiin sähköt ja purettiin vakuutukset. A.A. Oy lupasi hoitaa purkamisen.

Hallitus toteaa kiinnittäneensä huomiota purjehduksessa vallitsevaan lamaan, ja sen mukanaan tuomaan jäsenkatoon ja jäsenmaksutulojen pienentymiseen. Oltiin kassakriisissä.
Edessä jäsenmaksun korotus sekä liittymismaksun käyttöönotto.

Vuonna 1990 ostettiin nykyinen sauna Sotkamolaiselta valmistajalta ja järjestettiin suuret rahoitustalkoot. Saunakustannuksiin osallistui monet yksittäiset jäsenet ylimääräisellä 200 mk:n summalla kuin myös paikkakunnan yritykset ja liikelaitokset sopivaksi katsomallaan summalla. Yleisin summa taisi olla 500 mk.

Nyt tukikohta olikin sitten lopullisessa kunnossaan. Vain grillikatos puuttui. Se tehtiin talkoilla 90-luvun alkupuolella.

Oman tarinansa arvoinen on myös seuran eskaaderitoiminta, joka huipentui v.-91 14 veneen voimalla tehtyyn eskaaderipurjehdukseen. Retki tehtiin läpi Saimaan kanavan, nykyisen Pietarin kautta Laatokalle ja edelleen Äänisen aalloille Petroskoihin saakka. Nuo eskaaderimatkat ovatkin sitten oman tarinansa väärtejä, ja toivottavasti ovat laajemmin kerrottavissa vaikkapa seuran 60. -vuotisjuhlassa 10 vuoden kuluttua, kun seuran menneitä vaiheita käsitellään.

Varkauden Pursiseura on ollut monessa mukana 50-vuotisen toimintansa aikana. Kaiken selvittäminen ja kertominen ei ole mahdollista eikä edes tarpeellistakaan.

Seuran toimintaan, järjestötyöhön, koulutukseen, kilpailutoimintaan, talkoisiin, rakentamiseen, rahoituksen hankintaan ja johtamiseen on osallistunut vuosikymmenien kuluessa valtava joukko ihmisiä. Ketään heistä en voi enkä haluakkaan asettaa erilaiseen paremmuusjärjestykseen. Totean vain, että jokaisen mukana olleen henkilön työpanos on ollut erittäin arvokas, ja omalta osaltaan mahdollistanut nyt 50 vuotta täyttävän Pursiseuramme pirteyden ja elinvoimaisuuden. Aikoinaan seuramme toiminnalle asetetut tavoitteet, luoda edellytykset parempaan veneilyyn ja vesiliikennetapoihin ja –taitoihin, eivät ole vielä kokonaan toteutuneet, joten pursiseuramme työ ja toiminta tulee jatkumaan…

Käytetyt lähteet: Warkauden Lehti vuosilta 1952 – 1986, Pursiseuran arkisto